Kirjapaino on yksi ihmiskunnan merkittävimmistä keksinnöistä. Painaminen tarkoittaa kuvan muodostamista sileälle alustalle, useimmiten paperille tai kankaalle, ja se on syrjäyttänyt käsin tehdyn kirjoituksen aina, kun on tarvittu massatuotantoa. Tässä artikkelissa käymme läpi kirjapainon historian savilaatoista digipainoon sekä sen, miten kirjapainotaito saapui Suomeen.
Painomateriaalit ja painopinnat
Muinaisen Mesopotamian sumerit käyttivät painoalustana savilaattoja, joiden yli he pyörittelivät kohokuvioituja sinettejä. Myöhemmin painomateriaaleiksi vaihtuivat Niilin suistossa kasvava papyrus, nahasta valmistettu pergamentti ja lopulta paperi. Paperi keksittiin Kiinassa, mutta vasta valmistustekniikan kehittyminen Lähi-idässä ja Euroopassa keskiajalla teki painotekniikan laajemman leviämisen mahdolliseksi. Nykyään merkittävä osa painotuotannosta on pakkausten painamista kartongille ja muoveille.
Varhaisia painopintoja olivat puu, kupari, silkki ja kivi. Puupiirros tehdään kohopainona: kuvat ja kirjaimet leikataan koholle ja ympäröivä alue poistetaan. Kuparipiirros taas on syväpaino, jossa painopintaan kaiverretaan syvennyksiä, jotka täytetään värillä. Silkkipaino kehitettiin Kiinassa yli 1 000 vuotta sitten, ja 1700-luvun lopulla kehitetyssä kivipainossa kivipinta käsitellään niin, että osa siitä ottaa vastaan väriä ja osa hylkii sitä.
Ensimmäiset painotuotteet ja irtokirjasimet
Painaminen keksittiin Kiinassa ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella. Puukaiverruksia painettiin kankaalle viimeistään vuonna 220, ja Tang-dynastian aikana (618–907) myös paperille. Koreasta on löytynyt vuodelta 750 peräisin oleva paperille painettu asiakirja, joka on maailman vanhin laatuaan.
Ensimmäiset tunnetut irtokirjakkeet valmisti kiinalainen Bi Sheng noin vuonna 1040 poltetusta savesta. Vuonna 1298 Wang Zhen keksi puiset irtokirjakkeet, ja myöhemmin niitä tehtiin myös kuparista, pronssista, raudasta ja tinasta. Ensimmäinen korealainen irtokirjakkeilla painettu kirja on vuodelta 1377. Kiinassa ja Koreassa puukaiverrus pysyi kuitenkin pitkään suosituimpana, koska kirjoitusjärjestelmissä on paljon merkkejä.
Gutenberg ja kirjapainotaidon synty
Kirjapainotaidon keksijänä pidetään saksalaista Johannes Gutenbergiä. Hän ei varsinaisesti keksinyt mitään täysin uutta, vaan yhdisti olemassa olevat elementit toimivaksi tekniseksi ratkaisuksi. Kultasepän taustan omaava Gutenberg ryhtyi 1430-luvulla valamaan erillisiä kirjakkeita metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu omaksi levykseen. Lisäksi hän kehitti painimen, latomistekniikan ja sopivan painovärin.
Gutenbergin mestarinäytteenä pidetään Raamattua, jonka parissa hän työskenteli vuosina 1452–1455. Kun hänellä ei ollut varaa maksaa velkojaan, työtä jatkoivat liikekumppani Johannes Fust ja tämän vävy Peter Schöffer. Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja halpaa. Lukutaito ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä, ja kirjapainoja nousi erityisesti yliopistokaupunkeihin. 1400-luvun lopussa kirjapainotaito tunnettiin jo Turkissa, Tanskassa ja Ruotsissa, ja uskonpuhdistuksen aikana siitä tuli vahva ase.
Painokoneesta digipainoon
Gutenbergin painin säilyi melko muuttumattomana vuosisatoja. Teollinen vallankumous toi höyryvoiman ja sähkön, ja painimista tuli painokoneita. Ensimmäisen höyrykäyttöisen arkkipainokoneen rakensi vuonna 1811 saksalainen Friedrich König, ja kaksi vuotta myöhemmin hän rakensi ensimmäisen sylinteripainokoneen. Nykyään arkkipaino on yleisempää kirjoissa ja pakkauksissa, kun taas sanomalehdet painetaan rotaatiopainoissa.
Vuonna 1886 Ottmar Mergenthaler esitteli Linotype-latomakoneen, joka teki seitsemän ammattitaitoisen latojan työn. 1950-luvulta alkaen mekaaniset latomakoneet korvautuivat valoladonnalla, jonka valtakausi kesti 1980-luvun lopulle. Sen jälkeen siirryttiin täysin tietokonepohjaisiin menetelmiin.
Offsetpaino kehitettiin kivipainon pohjalta 1900-luvun alussa. Siinä painoväri siirtyy painolevyltä paperille kumikankaan kautta. Syväpaino tuli teollisesti mahdolliseksi 1910-luvulla. Nykyään perinteisten menetelmien rinnalla käytetään digipainoa, jossa painoaihio tulostetaan suoraan paperille esimerkiksi elektrofotografialla tai mustesuihkulla.
Kirjapaino Suomessa
Ensimmäinen Ruotsissa painettu kirja on vuodelta 1483. Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on Lyypekissä vuonna 1488 painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja on Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria.
Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642. Sen perusti tukholmalainen kirjapainaja Peder Eriksson Wald. Toiminta oli aluksi niin pienimuotoista, että kirjasimet riittivät vain puolen sivun painamiseen kerralla. Turun toinen kirjapaino perustettiin vuonna 1668 ja Viipurin kirjapaino vuonna 1689.
Kirjapainon historia näyttää, miten tekniikka muokkaa koko julkaisualaa. Digitaalinen painaminen ja verkkolehdet ovat tuoneet kirjojen ja lehtien julkaisijoiksi myös aivan uusia toimijoita.
Latomakoneen vaikutus lukijoihin
Latojat vastustivat aikanaan kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitystä ei kuitenkaan voinut pysäyttää. Latomakoneen ansiota ovat muutaman kolikon hintaiset sanomalehdet ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevat kirjat, ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäinen katoaminen. Jo aiemmin lumppupaperin käyttöönotto oli laskenut hintoja, ja Lutherin saksankielistä Raamattua väitetään painetun jopa 100 000 kappaletta.